Mikä ei tapa, se vahvistaa

Lauantai-aamuna selvisi, että Sara oli niin kovassa kuumeessa, ettei voinut kisata aluekisoissa. Vaihdettiin ennen harkkaa kaikki kuviot sekä nosto- ja heittopaikat. Saralla on ohjelmassa melko suuri osa, joten kovin pienillä muutoksilla ei selvitty. Harkkasuoritus meni olosuhteisiin nähden ihan hyvin, mutta kisasuoritukseen jäi  silti paljon petrattavaa.
Kisasuoritukseen valmistautuminen sujui hyvin ja melko rauhallisin mielin. Juuri ennen lavalle menoa kuitenkin osalla jännitys vei voiton, ja pieni paniikki alkoi myllätä pään sisällä. Ohjelma oli alusta loppuun täysi katastrofi. Pudotuksia tuli kymmeniä, rajanylityksiä useampi, tasapainot horjuivat ja nostot romahtivat.
Lavalta tultiin kaikki todella pettyneinä ja surullisina. Oltiin tehty huonoin suoritus ikinä. Pisteitä saatiin 4,05 2,25 5,95 =12,25, joihin emme luonnollisesti olleet lainkaan tyytyväisiä, mutta ymmärsimme, ettei sillä suorituksella yhtään parempia pisteitä olisi voinut saada.
Pettymyksiin on totuttava, ja niistä on opittava pääsemään yli. Voimistelu on jo opettanut meille tämän asian. Vielä tyttösarjoissa pettymyksestä toipumiseen meni päiviä, nyt siitä selvittiin muutamassa tunnissa. Eilinen jäi toki harmittamaan jokaista, mutta nyt ei voi kuin suunnata katseet eteenpäin ja jatkaa treenaamista entistäkin kovemmin kohti tulevia kisoja! Tsemppiä kaikille, Haukiputaalla nähdään!:)