Takerrun menneeseen, kaikkeen ihanaan, turvalliseen. Koko maailmaani!
En halua päästää irti.
Tuntuu, kuin putoaisin mustaan aukkoon- tyhjyyteen. Se, mitä rakastan, on kohta poissa.
Ei, en irrota!
Rakkauteni.
Takerrun viimeisillä voimillani, annan kaikkeni.
Tapahtui mitä tahansa, se säilyy minussa ainiaan.
Sydämeni tuntuu repeävän palasiksi. minulle ei riitä vain pala muistoa.
Takerrun tiukemmin. En luovuta, en päästä irti.
Masennun.
Musta aukko on liian pimeä, liian pelottava. En näe tulevaisuutta.
Kaikki muuttuu pimeäksi. Rimpuilen.
Onko tulevassa valoa?
Mitä tapahtuu, jos päästän irti?
Olenko valmis?
Luopuminen vaatii
uskoa uuteen,
siihen, mikä ei
vielä edes ole,
nähdä näkymätön,
uskoa uskomaton,
elää elämätön,
astua tyhjyyteen
ja luottaa, että
siipien kantavuus testataan
vain lennon aikana
 |
| kuva: shiningstarsanni.blogspot.fi |
